Tyytyminen harvoin tuo tyytyväisyyttä

Tyydytkö asioihin vai haluatko olla tyytyväinen?

Mietitäänpä hetken asioita; sitä miten ne ovat. Voit varmasti luetella monia asioita elämässäsi, joihin olet tyytyväinen. Miltä tuntuu olla tyytyväinen? Onko se sinulle iloa, keveyttä ja/tai onnea? Yhtä mieltä voimme olla siitä, että tuntuu hyvältä olla tyytyväinen. Voit ehkä tunnistaa elämässäsi myös asioita, joihin et ole tyytyväinen. Millaisia tunteita ne aiheuttavat? Ehkä ärsytystä, pettymystä tai harmitusta. Tunteita, joiden tunteminen on epämukavaa. Miten suhtaudut niihin? Oletko hyväksynyt, että et ole tyytyväinen. Uskotteletko ehkä joidenkin asioiden kohdalla itsellesi, että olet ”aivan tyytyväinen siihen, miten asiat ovat”, vaikka ne eivät tuota iloa tai onnea sinulle? Silloin olet tyytynyt siihen, miten asiat ovat. Tarkistetaanpa tuosta edeltä, millaisia tunteita se mahdollisesti saikaan aikaan, kun emme koe tyytyväisyyttä.

Tunteet ovat meille tärkeitä tienviittoja. Meidän mielemme on taitava, mutta ei se pysty meidän kehoamme huijaamaan. Sanat ovat vahvoja välineitä asioiden uskotteluun sekä itsemme vakuutteluun, ja voimme jatkaa elämäämme selittäen itsellemme olevamme ”aivan tyytyväisiä”. Jos olemme itsellemme rehellisiä, tunnistamme, että nämä sanat eivät välttämättä ole tuoneet meille tyytyväisyyttä asioihin. Olemme oppineet tyytymään.

Tyytymisessä on kyse tyytyväisyyden uskottelusta. Siitä, että tunnistamme asioiden olevan eri tavalla kuin toivoisimme, mutta annamme niiden olla niin kuin ne ovat. Olen huomannut, että meidän sanavarastossamme käytämme samasta ilmiöstä usein sanaa ”pärjääminen”. Tällä sanalla on toki muitakin merkityksiä menemättä tässä niihin. Me olemme kovin taitavia pärjäämään asioiden kanssa. Sen ajatellaan olevan vahvuus, sillä se tuo mielikuvan sitkeydestä. Olemme sinnikkäästi uskotelleet itsellemme pärjäävämme eli olevamme tyytyväisiä, vaikka todellisuudessa me olemme valinneet tyytyä. Hyväntahtoinen kysymys läheiseltäsi liittyen tilanteeseesi, johon et ole tyytyväinen, on ”Pärjäätkö sen kanssa?”. Se on kyllä/ei kysymys, johon voit vastata kahdella tavalla. Miten usein kuitenkaan vastaat ”En.”? Ja miten usein kysyjäkään odottaa kysymykseensä kieltävää vastausta? Me tahdomme pärjätä, sillä pärjääminen on hyve. Kyllä, se on ominaisuus, joka auttaa meitä olemaan kyvykkäitä kohdatessamme haasteita. Tyytymisessä ei kuitenkaan välttämättä ole kyse tällaisesta haasteesta, vaan ennemminkin olemisesta ja pysymisestä tilanteessa, joka ei tuota tyytyväisyyttä.

Pärjääminen on lujassa. Ole tarkkana minkä kanssa sinä pärjäät. Pidämme niin kovasti kiinni siitä, että tyydymme ja uskottelemme olevamme tyytyväisiä. Ensimmäinen askel on tunnistaa näitä hetkiä, tilanteita ja asioita. Tyytymisen huomaa itsestään tunnistamalla tunteita, joita koemme liittyen elämämme asioihin. Voit ehkä heti havaita asian tai asioita, joiden nykytilaan et uskottelustasi huolimatta tunne tyytyväisyyttä. Toinen askel on myöntää rehellisesti itselleen, että on tyytynyt siihen, miten asia on. Tässä kohdassa tulet tietoiseksi siitä, että keinosi vakuutella itseäsi tyytyväisyydestäsi ei ole tuottanut toivomaasi tulosta eli tyytyväisyyden tunnetta. Kolmas askel on pysähtyminen valitsemaan, miten asiaan suhtautuu. Sinulla on vaihtoehtoja. Sinä teet päätöksen. Voit todeta, että jatkat asian kanssa pärjäämistä kuten se on. Tässä teet sen kuitenkin tietoisesti. Tiedät tyytyväsi siihen, miten asia on, etkä enää voi odottaa, että se toisi sinulle tyytyväisyyttä. Valitset siis tyytymisen. Ehkä haluatkin kokea tyytyväisyyttä, jolloin voit miettiä, miten asiaan voisi vaikuttaa. Silloin valitset, että et halua tyytyä, vaan vahvistaa tyytyväisyyttäsi asiaan.

Tiedosta ne asiat, jotka tuovat sinulle tyytyväisyyttä.

Tiedosta ne asiat, joihin olet päättänyt tyytyä. Pysähdy tarkistamaan väliajoin, haluatko jatkaa valitsemallasi tavalla asioiden kanssa. Ole rehellinen itsellesi.

Tyytyminen harvoin tuo tyytyväisyyttä.